<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Masennuksen varjossa</title>
  <updated>2019-12-02T20:08:07+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>fb_1016705682</name>
    <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Blogi on muuttanut!]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Sain sen onnistumaan! Siis blogin siirron! Uusi osoite on tiinanmasennus.blogspot.fi]]></summary>
    <published>2013-01-04T15:47:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:40+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2013/01/blogi-on-muuttanut"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2013/01/blogi-on-muuttanut</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kyllästynyt vuodatukseen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Blogin seuranta ei ole toiminut pitkään aikaan. Tämän toiminta on ollut kesästä asti niin heikkoa, että haluaisin vaihtaa bloggeriin. En  vain osaa sitä käyttää! Siis sain minä blogin perustettua ja kuvankin laitettua, mutta en saa siirrettyä tämän blogin tekstejä. En myöskään yhtään käsitä niitä ulkoasumalleja enkä ole nykyiseen ulkomuotoon tyytyväinen. <br /><br />
Tänään on olo aivan surkea. Se alkoi jo eilen. Etsin aitasta, mitä ulkovaloja mulla on. Sain joulukuun alussa pensaaseen yhdet laitettua, mutta ne on tosi lyhyet ja minusta minulla oli pidemmät valot viime vuonna. No, löytyihän sieltä kahdet valosarjat ja testasin, että toimivat. Sitten aloin vaihtaa. Iso virhe! Pitkästä sarjasta olikin puolet lampuista toimimattomia. No, oli vielä toinen sarja jäljellä. Siitä jäi osa käteen. Kun se oli töpselissä kiinni, alkoi käry käydä. Olihan sitä nakerreltu oikein kunnolla! Meinasin vaihtaa alkuperäisen takaisin, mutta sepä ei enää toiminutkaan! Sitäkin oli nakerreltu ja se hajosi tässä vaihdossa lopullisesti! <br /><br />
Sinne meni kolmet jouluvalot kerralla! Kiitos jyrsijät tai kissat, kuka lieneekään niitä pureskellut poikki. <br /><br />
Tänään meinasin lähteä koirien kanssa jouluajelulle, mutta toinen koirani ei halunnut millään. Vajaan kilometrin päässä käännyin suosiolla takaisin. Roope tulikin kotiin vauhdilla ja iloisesti. Ei jouluajelua. Kai se on sökö koira. On se ontunut parina päivänä mutta kipulääkkeellä ei enää tänään. Turha valjakkoharrastus, kun ei Peppi yksin pysty rekeä vetämään. En harrasta tänä talvena sitten mitään. <br /><br />
Itken vain, kun mikään ei toimi. ]]></summary>
    <published>2012-12-25T15:07:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:42+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/kyllastynyt-vuodatukseen"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/kyllastynyt-vuodatukseen</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Uskallusta]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Varasin itselleni koiranpennun. <img alt="heart" height="20" src="http://www.vuodatus.net/js/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.gif" title="heart" width="20" /> Mitäpä sitä enää viivyttelemään, kun oikeasti sen kerran haluan ja pitkään olen asiaa miettinyt ja suunnitellut. <br /><br />
Heti kun on jotain, mitä odottaa mielellään, niin saa uutta virtaa. Tänään siivosin oikein urakalla ja nyt illalla leivoin leipää ja joulutorttuja. On niin mahtavan siistiä! Ei pitkään aikaan ole näin siistiä mulla ollutkaan! Eikä siihen loppujen lopuksi kovin kauan mennyt. Matot tosin on vielä ulkona, joten siivoushan taisi jäädä kesken. Hui hai ja hällä väliä! Mulla on hyvä ja iloinen mieli ja sehän tässä on tärkeintä! ]]></summary>
    <published>2012-12-22T21:29:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:45+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/uskallusta"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/uskallusta</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Rahantuloa ei voi estää]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Mulla on tällä hetkellä rahatilanne erinomainen parin työviikon ansiosta. Eikä siinä vielä kaikki. Keva lähetti kirjeen koskien ensi vuoden kuntoutustukea. Minulla tulee 5 vuotta kuntoutustuella täyteen, joten saan tukeen 22%:n kertakorotuksen. Ihan älytöntä! Mun piti tuijottaa kauan niitä lukuja ennen kuin tajusin. Miksi juuri nyt, kun en tarvitse? <br /><br />
Ensin ajattelin, että en ansaitse enempää ilmaista rahaa. Minulla maksetaan siitä, että olen vaivainen ja sairas, mutta olen tähänkin asti tullut toimeen. Kaksikymmentäkaksi prosenttia yhtäkkiä lisää on paljon, koska tukeni ei ole mikään minimisumma muutenkaan. Tietysti tämä olisi hieno juttu, jos olisin minimituilla kituuttava. Heille tämmöinen sääntö on varmasti tarpeen. Ei kuitenkaan minulle! <br /><br />
Sitten tein päätöksen: käytän sen ylimääräisen rahan itseni työkuntoiseksi saamiseen. Niin sen pitää mennä. Oikeastaan minua vaivaa tällä hetkellä lähinnä saamattomuus. Voisin aloittaa ominpäin jo ryhtiliikkeen. Alan tekemään joka päivä vaikka tunnin pari jotain järjestelmällisesti. Ensin joulusiivousta, sitten lisää siivousta ja mitä tässä nyt keksiikään. Niin, vielä enemmän törkyjen siivousta. Tavaroita kirpputorille nurkista pölyä keräämästä. On täällä tekemistä! Nyt vain teen itselleni työlistan ja "työpäivän". Esim. klo 13-15 siivousta naamakirjassa istumisen sijaan. <br /><br />
Sitten etsin toimintaterapeutin, joka saa auttaa pääsemään eteenpäin. Tai ihan ensimmäiseksi soitan mielenterveystoimistoon, jos psykologilla, joka asioitani "hoitaa", olisi jotain vinkkiä antaa. Olen minä vielä kuitenkin luultavasti ehkä masentunutkin... En oikeasti tiedä, olenko. Saatan ollakin tai saatan olla olemattakin. Kun sitä ei ole tullut ajateelleeksi pitkään aikaan, niin olisiko se sillä kadonnut? <br /><br />
Töihinmeno vakituisesti tuntuu kuitenkin ajatuksena mahdottomalta. Kaukainen ja inhottava ajatus suorastaan. Minä tavoittelen jotain, joka tuntuu vastenmieliseltä. Toisaalta en halua olla kotonakaan lopun ikääni, toisaalta en halua olla töissäkään muuta kuin pienen hetken. Kyllä kai se kertoo siitä, että en jaksa tällä hetkellä muuta kuin sen hetken töitä. Innostus ja palo töihin pitäisi saada palaamaan, jotta olisin oikeasti terve. Siihen on vielä pitkä matka. ]]></summary>
    <published>2012-12-20T21:32:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:47+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/rahantuloa-ei-voi-estaa"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/rahantuloa-ei-voi-estaa</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuulumisia]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kävin eilen katsomassa koiranpentuja. Voi, että mä tahdon sellaisen! Tosin olin järkevä ja sanoin, että haluan katsoa niitä toistekin ennen kuin lopullisesti päätän, otanko pennun. Kahden uroksen kanssa pitää kunnolla miettiä, millaiset luonteet laittaa yhteen. Kovin röyhkeää pentua en voi ottaa kiltin Roopen kaveriksi. Roope on kiltteydestä huolimatta erittäin tarkka siitä, että se on suurin ja komein. Siis pomo. Nuoremman koiran on se tajuttava ja mielellään ilman verisiä tappeluita. <br /><br />
Pari päivää olin aika tööt ja nyt olen taas piristynyt. Luultavasti jossain mitä olen syönyt on ollut enemmän gluteenia. Tai ehkä viime viikon työreissu vaati vasta veronsa. No, joka tapauksessa se on ohi nyt. Talo on kaaoksen vallassa ja pitäisi siivota. En ota siitä ressiä. Siivon sitten, kun siltä tuntuu. Jotenkin päivät on taas hujahtanut ohi kaikessa muussa. <br /><br />
Päivät tosiaan kuluvat nopeasti ihan kuin huomaamatta. En oikein osaa rauhoittua aloilleni. Töissäkäynti oli mukavaa kaikesta huolimatta. Tunsin itseni tarpeelliseksi ja päteväksi. Kiireestä huolimatta en lannistunut, vaan hoidin hommat. Olen ylpeä itsestäni. Ihmettelen vain, miksi en voinut jäädä sellaiseksi? Miksi nyt kotona olen taas niin saamaton? Jotain muka teen melkein koko ajan, mutta en saa mitään tehtyä sittenkään. Ainakaan niitä asioita, mitkä vaivaavat mieltäni. <br /><br />
Okei, teen lähinnä kivoja juttuja! Mieltä vaivaa kaikki ikävät, vaivalloiset hommat, jotka siirrän aina eteenpäin toiste tehtäviksi. <img alt="cheeky" height="20" src="http://vuodatus.net/js/ckeditor/plugins/smiley/images/tounge_smile.gif" title="cheeky" width="20" />]]></summary>
    <published>2012-12-19T19:36:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:50+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/kuulumisia"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/kuulumisia</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Raskasta]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Viiden päivän työreissu takana ja olo on helpottunut. Se oli nimittäin paljon vilkkaampaa ja raskaampaa kuin edellisellä kerralla. Töitä riitti kahtena ensimmäisenä päivänä 13 tuntia. Niin, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin painaa menemään. Toisena iltana en olisi jaksanut ajaa enää autoa, mutta itkemällä pysyin hereillä. Pitkien välimatkojen vuoksi juuri päivät venyivät. Olisin myös halunnut soittaa ihastukselleni ja pyytää häntä juttelemaan jotain, jotta pysyisin hereillä. En uskaltanut. Hän oli kuitenkin sillä hetkellä ainoa, jolle todella olisin halunnut soittaa. Voi, kuinka olisinkaan halunnut juuri hänen apuaan! Ehkä siitä ajatuksesta kuitenkin jotain apua olikin. ]]></summary>
    <published>2012-12-15T21:25:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:52+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/raskasta"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/raskasta</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[20 vuotta sitten]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Siitä on tasan 20 vuotta, kun Michael Knight-niminen kissani kuoli virtsatietukokseen vain 5 vuoden iässä. En pääse siitä yli. Suru on edelleen suuri. Michael ei pitänyt minusta, mutta se oli hyvin tarkka järjestyksestä. Minä kävelin usein unissani ja se inhosi sitä. Iltaisin se tuli jalkojeni päälle nukkumaan, jotta pysyisin yön sängyssäni! Kerran kävelin unissani lääkekaapille. Michael alkoi huutaa ja herätti sillä äitini, joka keskeytti touhuni. Ties minkä lääkemyrkytyksen olisin saanut, jos Michael ei olisi puuttunut asiaan. Suojeleva ritarini. <img alt="heart" height="20" src="http://www.vuodatus.net/js/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.gif" title="heart" width="20" /> <br /><br />
Mitä antaisinkaan, jos saisin sen taas syliini puremaan minua nenään! Eihän se halunnut olla minun sylissäni. Minä puolestani kaipasin lämpöä ja hellyyttä elämääni. Sitten tulikin Miina ja Michael 2, joka oli pahasti astmaattinen. <br /><br />
Elämäni tuntuu jäsentyvän mielessäni sen mukaan, mikä kissa minulla on ollut! Nyt on vuorossa Michael 3, joka ei pure minua nenään vaan nuolee. <img alt="heart" height="20" src="http://www.vuodatus.net/js/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.gif" title="heart" width="20" /> Toivottavasti se pysyy terveempänä kuin kaimansa. Pikku hyeenani. Tänään olen viettänyt kissojen kanssa varsinaista itsepäisyyspäivää. Mokka söi reiän untuvatakkini taskuun, koska taskussa oli koiranruokaa. Michael puolestaan jyrsii mun kiinanruusua ja kultaköynnöstä. Miksi juuri niitä kasveja, jotka ovat myrkyllisiä? On niillä rönsyliljat, joita saa syödä ja tuhota ihan vapaasti. Lopulta mun piti tarttua suihkupulloon ja ampua sillä kissoja, että rauhoittuvat. <br /><br />
Lopulta kaivoin pakkasesta koirien rustoluita ja annoin kissoille. Ahneet pikku vintiöt haluavat lihottaa itseään, kun ulkona on kylmä. Minä en oikein ole samaa mieltä. Luut kelpasivat oikein hyvin kissoille. On ne semmoisia hyeenoita. <br /><br />
Mitä oma elämäni on? Edelleen tyhjää. Toiset kehittävät itseään harrastuksissa tai perustavat perheitä. Minä elän kissojen ja koirien kautta, kun sisälläni ei ole mitään. Pohdin vain tavaroiden ostamista. Täytän itseäni materialla. Siinäpä se. ]]></summary>
    <published>2012-12-06T21:24:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:54+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/20-vuotta-sitten"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/20-vuotta-sitten</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ahdistaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Eilen piti käydä postissa ja kaupassa. Aivan kauheaa! Kauppojen kassoilla oli pitkät jonot ja ihmiset töni mua kärryillä. Miksi pitää töniä edelläolevaa? Ei se jono kulje yhtään nopeammin! Sama juttu joka joulukuu. En muista, että jonottaminen olisi yhtä kauheaa muulloin. Ongelma lienee juurikin se joulu-kuu. Koko kuukauden ajan ihmiset hössöttävät joulua. Mulle riittää yksi päivä siihen. Enkä silloinkaan hössötä vaan nautin korkeintaan joulurauhasta tai siis yritän nauttia. <br /><br />
Onneksi pahin ahdistus jäi eiliseen. Valitettavasti mun pitää mennä tänään taas postiin: hakemaan mun otsalamppuni. Tänään tilasin myös uudet talvikengät. Oli ihan pakko, kun vanhat on aivan kuluneet. Johan niillä on kävelty ainakin 2 talvea. Toivottavasti koko on sopiva. En yhtään tykkää kenkien tilaamisesta netin kautta, enkä myöskään tavaroiden palauttamisesta. Liikaa vaivaa. <br /><br />
Nopeasti sitä vajoaa takaisin tylsyyteen ja nukkuu liikaa. Pari päivää olen yrittänyt nousta aamulla aikaisemmin herätyskellon avulla. Tänään vasta onnistui. Sittenkin meni  vartti ennen kuin pääsin ylös. Ensi viikolla menen taas töihin. Pitää vähän aktivoitua ennen sitä, ettei jää aivan viime tippaan kaikki. Luultavasti suurin osa asioista jää kuitenkin viime hetkellä tehtäväksi. Sitä inhoan itsessäni tällä hetkellä ehkä eniten. Olen aina ennen saanut asiat tehtyä hyvissä ajoin. Nyt istun vain koneella pelaamassa facebookin pelejä. Tiedän, olen masentunut. En ole vielä parantunut, vaikka oloni on parempi. Minulla on kuitenkin tavoite: haluan saada asioita paremmin aikaan. Tämä saamattomuus haittaa elämää. Mikään ei oikeasti pidättele minua tekemästä haluamiani asioita. Olen vain ollut liikaa kotona tyhjän panttina. Suurin osa saamattomuudestani on mielestäni vain tapa. Kun ei tarvitse tehdä mitään, niin ei sitä tee! Siksi pitää potkia itseään vähän perseelle, että edes pienen pakon edessä tekisi jotain. JOTAIN, IHAN MITÄ VAIN.  <br /><br />]]></summary>
    <published>2012-12-05T13:04:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:57+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/ahdistaa"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/ahdistaa</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Saituus iski]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nyt kun mulla alkaa olla enemmän rahaa käytössä, niin vanha tuttu saituus nostaa päätään. Meinasin ostaa itselleni uuden otsalampun, kun yksi tosi hyvä olisi tarjouksessa. Rupesin eilen kuitenkin miettimään, että tarvitsenko sitä oikeasti. Enhän minä käytä otsalamppua kuin koirien kanssa kävellessä ja vähän ulkohommissa pihalla. Niissä pärjään aivan hyvin nykyiselläkin lampulla, vaikkei se kovin hyvä ole. Sitten aloin kuitenkin miettimään, että mitä tarvitsen enemmän. Yksi kaappi on tilattuna. Eniten tarvitsisin rahaa talon remontteihin, mutta siihen taas ei ole varaa. Tämä talonreppana pitäisi pistää uusiksi melkein katosta lattiaan. Varsinkin lattiaan.<br /><br />
Kamera mulla on tosi huono. Moni hyvä tilanne on jäänyt ikuistamatta, koska se ei aina ota kuvaa laukaisinta painettaessa. Toisaalta kamera ei ole välttämätön kapistus. Otsalamppukin olisikin hyödyllisempi. Vielä järkevämpi ostos voisi olla ilmalämpöpumppu. Sen olen jo kertaalleen hylännyt, mutta nyt kosteusongelman edessä tajusin sen ihan järkeväksi hankinnaksi. Seinien eristyksen tiivistäminen lisäisi homeen määrää sisäilmassa ja voisin alkaa saada oireita. Nyt taloni on niin hyvin tuulettuva, että mitään homeoireita mulla ei ole koskaan ollut. Ilmalämpöpumpulla saisin taloa lämpimämmäksi edullisesti ja ilmaakin puhdistettua.<br /><br />
Toisaalta, kun olen menossa uudelleen töihin, niin ehkä mulla olisi varaa aluksi sekä lamppuun että kameraan. Hankalaa, kun palkka ei ole vielä tilillä! Huolimattomien ihmisten ansiosta mun palkkani meni maksuun vanhalle tilille. On se kumma, että kun ilmoitan tilin, jolla palkka maksetaan, niin silti pitää käyttää vanhaa tietoa! Toinen huolimaton ihminen yritti myös väittää yhtä tekemääni laskua virheelliseksi ja puutteelliseksi. Hän ei ollut lukenut sitä loppuun. Kolmas huolimaton ihminen kantaa mulle naapurien ja tuntemattomien ihmisten posteja. Tosi hienoa, että maksoin 9,2 euroa postin kannon keskeytyksestä, jouduin hakemaan ne postit postista ja niiden seassa oli tosiaan ventovieraan ihmisen kirje. Aion kyllä  valittaa. Naapurien postin vielä ymmärrän, mutta maksullisen palvelun sekoiluja en.<br /><br />
Ehkä mä ostan sittenkin ensin sen otsalampun. Jos ihan totta puhutaan, niin tässä kuussa olen ollut ihmeen säästäväinen. Mulla olisi ilman työreissuakin varaa ostaa se lamppu. Jos ostaisin sen kaapin ja kameran työansioilla ja katsoisin sitten, mihin vielä on varaa? Siinä on ideaa!]]></summary>
    <published>2012-12-01T13:01:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:03:59+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/saituus-iski"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/12/saituus-iski</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Tuntemuksia vai ei?]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Mulla on vähän huono omatuntos siitä, etten analysoi mun tuntemuksiani. Oikeastaan se on ollut jo pitkään vaikeaa sen vuoksi, että mun tunne-elämäni on kovin latistunutta. Ainoastaan silloin kun suutun jostain, tunnen oikeasti jotain. Muuten olen vain aika laimea. Nyt on muuten hyvä olotila, mutta takaraivossani on sellainen ärsyttävä ajatus siitä, että se on niin vajavaista. Vaikea selittää sitä tarkemmin. Jotain puuttuu. Olisikohan se rakkaus? Kyllähän nuo kissat ja koirat on mulle äärettömän tärkeitä ja rakkaita, mutta eivät ne korvaa ihmistä.<br /><br />
Enimmäkseen päivät menee mitään ajattelematta. Joskus huomaan olla kiitollinen noista eläimistä, mutta harvoin minä silloinkaan tunnen mitään lämpöä niitä kohtaan. Aika kauheaa. Kyllä minä silti niitä silittelen ja paijaan usein, mutta tunne puuttuu.<br /><br />
Joo, kyllä mä nyt tajuan miksi en halua tunteitani ajatella. Niiden puuttuminen tekee surulliseksi. Voiko olla elämää ilman tunteita? Ei se ainakaan kovin hyvää elämää ole. Siitä lähtee liikkeelle ajatuksia tämän kaiken vaivannäön turhuudesta. Sille tielle ei kannata lähteä. Parempi jättää ajatukset sikseen.<br /><br />
Pojat haukkuivat minua yläasteella robotiksi. Oikeassa olivat. Pirun oikeassa. Minä olen tyhjä ja tunteeton suorittaja. Pelkkä kuori.<br /><br />
Elämän tarkoitus on rakastaa. Minä en rakasta ketään eikä minua rakasta kukaan.<br /><br />
Tavallaan ehkä sittenkin rakastan erästä henkilöä, joka ei vastaa tunteisiini. Luultavasti tunteeni eivät ole aitoja, joten miksi niihin kukaan vastaisikaan. Siinä se kaipaamani sana tuli! En ole aito ihminen. Olen sen sisimmässäni tiennyt aina. Aina, jo lapsena. Olen teeskentelijä. Yritän teeskennellä olevani samanlainen kuin muutkin enkä onnistu. Siksi olen yksin. Minun on yritettävä olla niin kuin muutkin, koska sisälläni ei ole mitään aitoa. Ei mitään sellaista erityistä, joka tekisi minusta juuri minut. Ainutkertaisen oman itseni.<br /><br />
Joskus olen yrittänyt opetella tuntemaan oman itseni terapiassa. Eihän se voinut onnistua, kun ei kuoren alla ole mitään. Olen tyhjä kuori. Jep. Ehkä vähän surullinen sellainen, mutta ei surunikaan ole todellista. Itsesääliä korkeintaan.]]></summary>
    <published>2012-11-29T21:51:01+02:00</published>
    <updated>2019-12-02T20:04:01+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/11/tuntemuksia-vai-ei"/>
    <id>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/lue/2012/11/tuntemuksia-vai-ei</id>
    <author>
      <name>fb_1016705682</name>
      <uri>https://tiinanmasennus.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
