Mä oon väsynyt ja masentunut, mutta silti väännän itseäni kaikenlaiseen mukaan. Olen eräässä yhdistyksessä hoitamassa tarvikkeiden myyntiä. Eilen kävin tutustumassa kaverikoiratoimintaan ja ilmoitin itseni ja toisen koirani mukaan perehdytykseen. Nyt minua pyydettiin erään yhdistyksen puheenjohtajaksi. Huolestuttaa! En tiedä, missä menee jaksamiseni raja. Kaikki nämä kuulostavat mukavilta tekemisiltä ja mukavien ihmisten seuraa saan. Sen pitäisi olla positiivista. Masentuneen ei pidä jäädä yksin kotiin. Olen ollut monesti aivan turhautunut kotona nyhjöttämisestä. Silti... pelko hiipii mieleen. Epäonnistuminen sinänsä ei pelota, vaan väsyminen. Olon pahentuminen. En haluaisi turhaan rasittaa itseäni, kun ei ole mikään pakko. Toisaalta jonkinasteista rasitusta tarvitsee jokainen. Yksin kotona syrjäytyminen ei ainakaan ole hyväksi.

Kenties murehdin liikoja etukäteen. Haluan niin kovasti kaiken olevan hallinnassa ja tarkkaan lokeroituna. En ole hyvä heittäytymään ja elämään hetkessä. Suunnittelen mielelläni kaiken hyvissä ajoin. Kontrollifriikki.