Miinan silmä säikytti minut tänä aamuna. Toinen pupilli oli toista pienempi ja silmä selvästi sisään painunut. Myöhemmin tuli vilkkuluomi vähän esille. Sillä on Hornerin syndrooma. Pelkään kovasti, että sen on aiheuttanut jossain oleva kasvain! On pieni mahdollisuus, että syndrooma olisi vain hermohalvaus Miinan korkeasta iästä johtuen. Pelkään silti tuota kasvainta. Jos se on jossain, niin se on ahtaassa paikassa eikä kestäne kauan ennen kun alkaa tulla lisää oireita.

En haluaisi vielä luopua Miinasta! Se on minun paras ja uskollisin ystäväni! Silti... minä tiedän, että luopumisen päivä koittaa. Minä tiedän, että päästän Miinan pois ajoissa, enkä anna sen kärsiä. Itsekäs hengissäpitäminen viimeiseen pisaraan olisi kuvottavaa. Vielä vähemmän kuin luopumista haluan sitä Miina joutuisi yhtään kitumaan. Se ei tule kärsimään. Ei yhtään. En myöskään aio kiusata ystävääni käyttämällä sitä tarkemmissa tutkimuksissa. Ei ne muuta asiaa mihinkään. Mitään leikkauksia ei tule. Miina saa elää mahdollisimman rauhassa ja turvassa enkä yritä pitkittää sen päiviä ollenkaan.

Otan sen, mikä minulle annetaan.