Istun kaiket päivät netin ääressä tekemättä mitään. No, jos ihan tarkkoja ollaan, niin tänään kävin vähän haravoimassa. Sainpas kerrankin jotain tehtyä.

Tosiasia on, että välttelen ajattelemista. Välttelen tuntemista. Jostain syystä en jaksa nyt edes muistella vanhoja. Elän tiukasti tässä päivässä, tässä hetkessä, ikään kuin eilistä tai huomista ei olisi olemassakaan. Minulla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. En ole surullinen mutta en myöskään iloinen. En ole mitään.

Päivät kuluvat ohitseni enkä välitä.