Viiden päivän työreissu takana ja olo on helpottunut. Se oli nimittäin paljon vilkkaampaa ja raskaampaa kuin edellisellä kerralla. Töitä riitti kahtena ensimmäisenä päivänä 13 tuntia. Niin, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin painaa menemään. Toisena iltana en olisi jaksanut ajaa enää autoa, mutta itkemällä pysyin hereillä. Pitkien välimatkojen vuoksi juuri päivät venyivät. Olisin myös halunnut soittaa ihastukselleni ja pyytää häntä juttelemaan jotain, jotta pysyisin hereillä. En uskaltanut. Hän oli kuitenkin sillä hetkellä ainoa, jolle todella olisin halunnut soittaa. Voi, kuinka olisinkaan halunnut juuri hänen apuaan! Ehkä siitä ajatuksesta kuitenkin jotain apua olikin.