Tänään kuten monena muunakin päivänä olen hämmästellyt mun koiriani ja kissojani. Ne on lähes koko ajan kaikki mun ympärilläni. Erityisesti kissat. Ne tulevat mun perässäni vessaankin. Miten ne jaksavatkin olla kiintyneitä tämmöiseen itseensä käpertyneeseen tiuskivaan reppanaan? Kuinka mä oon voinut huijata noita eläimiä noin kovasti? Koirat jo tietävät, että aina ei kannata seurata, kun ei siitä seuraa mitään. Kissat eivät pienistä luovuta. Jos ne eivät saa mitä, ne tahtovat, ne ottavat sen. Jos en huomaa silittää, niin pieni eläin on kohta naamassani kiinni puskemassa.

Jos mun pitäisi valita itselleni voimaeläin, niin se olisi ehdottomasti kissa. Täytyy minun olla jonkin arvoinen, kun kerran kissani ovat sitä mieltä. Arvostan niiden mielipiteitä yli kaiken. Kissani ovat ehdottamasti taloni sielu ja henki.