Eilen piti käydä postissa ja kaupassa. Aivan kauheaa! Kauppojen kassoilla oli pitkät jonot ja ihmiset töni mua kärryillä. Miksi pitää töniä edelläolevaa? Ei se jono kulje yhtään nopeammin! Sama juttu joka joulukuu. En muista, että jonottaminen olisi yhtä kauheaa muulloin. Ongelma lienee juurikin se joulu-kuu. Koko kuukauden ajan ihmiset hössöttävät joulua. Mulle riittää yksi päivä siihen. Enkä silloinkaan hössötä vaan nautin korkeintaan joulurauhasta tai siis yritän nauttia. 

Onneksi pahin ahdistus jäi eiliseen. Valitettavasti mun pitää mennä tänään taas postiin: hakemaan mun otsalamppuni. Tänään tilasin myös uudet talvikengät. Oli ihan pakko, kun vanhat on aivan kuluneet. Johan niillä on kävelty ainakin 2 talvea. Toivottavasti koko on sopiva. En yhtään tykkää kenkien tilaamisesta netin kautta, enkä myöskään tavaroiden palauttamisesta. Liikaa vaivaa. 

Nopeasti sitä vajoaa takaisin tylsyyteen ja nukkuu liikaa. Pari päivää olen yrittänyt nousta aamulla aikaisemmin herätyskellon avulla. Tänään vasta onnistui. Sittenkin meni  vartti ennen kuin pääsin ylös. Ensi viikolla menen taas töihin. Pitää vähän aktivoitua ennen sitä, ettei jää aivan viime tippaan kaikki. Luultavasti suurin osa asioista jää kuitenkin viime hetkellä tehtäväksi. Sitä inhoan itsessäni tällä hetkellä ehkä eniten. Olen aina ennen saanut asiat tehtyä hyvissä ajoin. Nyt istun vain koneella pelaamassa facebookin pelejä. Tiedän, olen masentunut. En ole vielä parantunut, vaikka oloni on parempi. Minulla on kuitenkin tavoite: haluan saada asioita paremmin aikaan. Tämä saamattomuus haittaa elämää. Mikään ei oikeasti pidättele minua tekemästä haluamiani asioita. Olen vain ollut liikaa kotona tyhjän panttina. Suurin osa saamattomuudestani on mielestäni vain tapa. Kun ei tarvitse tehdä mitään, niin ei sitä tee! Siksi pitää potkia itseään vähän perseelle, että edes pienen pakon edessä tekisi jotain. JOTAIN, IHAN MITÄ VAIN.