Lääkäri oli oikein mukava. Kysyi, että mitä apua minä haluan ja mitä pitäisi tapahtua, että paranen. Enhän minä halua enää yhtään mitään. Sitten hän suunnitteli minulle jotain toimintaryhmää syksyllä, kunhan niitä alkaa naapurikunnan puolella. Ei paljoa huvittaisi, mutta pakko kai se on mennä. Niin kuin minulla ei olisi kädet täynnä toimintaa täällä kotona! Ihmissuhteita pitäisi samalla noissa ryhmissä opetella. Niin. Mitä sekin sitten hyödyttää, kun oikeassa elämässä ei ole ihmisiä, joihin noita taitoja käyttäisi... Eikä minun ihmissuhdetaidoissa oikeasti ole mitään vikaa. Osaan käyttäytyä oikein hyvin ja tulen ihmisten kanssa toimeen, kun ei tarvitse puhua henkilökohtaisista asioista. Ne, kun on sellaisia asioita, joista ihmiset eivät oikeasti halua kuulla. Kysymykseen "mitä sinulle kuuluu" on vain yksi oikea vastaus: "kiitos, hyvää kuuluu". Ihmisten välinen kommunikaatio perustuu valheisiin.

Lääkäri aikoo ehdottaa minulle kaksi vuotta jatkoa kuntoutustukeen. "Hyvin" menee.