Minun pitäisi mennä juttelemaan naapurille tontin rajasta. Olen lykännyt sitä jo pari vuotta. Toinen vaihtoehto on antaa hänen viedä tontiltani jatkossakin puita. Minua suututtaa se, että minulta varastetaan, vaikka kyse on todennaköisesti ihan inhimillisestä virheestä. Pelkään kuitenkin sitä miestä, joka ei ikinä tervehdi minua. Kaikki muut naapurit tervehtivät. Hitto, kaikki eivät ole edes täällä varsinaisia naapureita, jotka tervehtivät. Minä olen tehnyt aloitteen pari kertaa, kun on ollut tilaisuus, eikä ukko ole vastannut. No niin, nyt tuli naapurin miehestä ukko. En jaksa suhtautua siihen ihmiseen mitenkään kunnioittavasti, kun on niin töykeä.

Antaa vain kaikkien kävellä ylitseni! Niin ne tekevät muutenkin. Ehkä huomenna menen juttelemaan. Tai ylihuomenna.

Syyskuun palkat on saamatta. En ole niitäkään jaksanut vaatia. Kai ne joskus maksetaan, vaikkakin myöhässä. Kiukuttelen vain itsekseni. Tosi tervettä ja kypsää.

Yksin kotona oleminen pahentaa päivä päivältä pelkoani. En enää pelkää vain miehiä. Pelkään ihmisiä. En ole mitään, joten en uskalla puolustaa itseäni. Se johtaa aina huonompaan. Liikaa huonoja kokemuksia. En jaksa hankkia niitä enää lisää. En halua satuttaa itseäni enempää. Sattuu ja pelottaa jo ihan tarpeeksi.