Peppi on syntynyt kuusi vuotta sitten juhannuksena. Päivänsankari ei saa kakkua tai muuta hyvää, sillä hän on melko pulska. Laihdutuskuuri on ollut jo pitkään päällä. Ylipainoa alkoi kertyä viime kesänä, kun mursin solisluuni ja meidän kaikkien liikunta jäi olemattomaksi. Korvauksena leikitin koiria sisällä ja opetin niille uusia juttuja. Nameilla palkiten. Talvella olen myös antanut tavallista enemmän nameja, kun ollaan koitettu harjoitella koiratarhojen ohi kävelyä. Nyt on taas kävelylenkit lyhentyneet lämmön vuoksi ja Peppi on alkanut entisestään pullistua.

Katselin eilen illalla vanhoja valokuvia ja vertailin Peppia kohdunpoiston aikoihin ja nyt. Ei hyvä, ei ollenkaan. On se lihonut aivan liikaa. Aloin jo vähän epäillä kilpirauhasen toiminnan laatua, kun tajusin ,ettei Peppi enää leiki Roopen kanssa. Vielä talvella niillä oli iltalenkin jälkeen yhteinen riehuhetki. Nyt Roope yrittää houkutella Peppiä riehumaan, mutta ei se suostu.

Mitä sai synttärisankari? Liikuntaa!!! Eilen ja tänään tehtiin vajaan 4 km:n vetolenkki. Väittäisin, että se on ollut Pepille ihan yhtä mieluisaa tekemistä kuin syöminenkin. Se todella tykkää täysillä juoksemisesta ja itsensä rasittamisesta. Onneksi ei läskit vielä menoa haittaa.

Muutakin näin vanhoista valokuvista kuin Pepin läskit. Mun talo on nykyisin vähän siistimpi kuin ennen! Ainakin siis paremmassa järjestyksessä. Siitä tuli vähän kipinää siivota vielä vähän siistimmäksi. Vain toteutus puuttuu.... Tuli nimittäin jo väsy, kun ensin käytin koiria lenkeillä ja sitten vähän kitkin rikkaruohoja yhdestä kukkapenkistä. Miksi mun pitää väsyä niin nopeasti? Rasittavaa. Masennus lyö mua kasvoille kerta toisensa jälkeen. Mitä sinä surkea luuseri mistään innostut, kun masennus lyö sinut maahan heti kohta. Älä innostu. Ole vain tylsänä mitään tekemättä. Lopputulos on aivan sama.