Olen istunut suurimman... korjaan: KOKO elämäni yksin kotona. Onko se elämistä? Voiko elämäksi laskea sen, että sydän lyö ja hengittää? Minun koirillani on antoisampi ja monipuolisempi elämä kuin minulla. Niillä on lajitoveri, jonka kanssa voi leikkiä. Niistä ollaan kiinnostuneita, kun kuljemme jossain. Minä olen näkymätön taluttaja.

Mitä tein lapsena? Istuin kotona lukemassa. Mitä tein nuorena? Istuin kotona lukemassa. Mitä tein valmistumisen jälkeen? Kävin töissä ja istuin kotona. Mitä teen työkyvyttömänä? Istun kotona. Minulla on todella mielenkiintoinen elämä....

Minua väitetään usein iloiseksi. Nauran kuulemma usein. Niin minä teenkin. Naurahdan teennäisesti joka lauseelle. Se on ärsyttävää. Ehkä se on hermostunutta naurahdusta. Kun en oikein osaa puhua, niin kai minä sitten korvaan sen naurahtamalla. Ei sillä iloisuuden kanssa ole kyllä mitään tekemistä. En muista, koska olisin viimeksi ollut iloinen. Ehkä silloin, kun Miina sairaana suostui syömään.

En oikeastaan moiti ketään siitä, ettei kukaan ole minusta kiinnostunut. En minäkään ole toisista ihmisistä kiinnostunut! En minä ole elossa, niin miksi minua mikään kiinnostaisi? Kaikki on samantekevää. Siksi minä taas olen syönyt pahoja vehnäkeksejä, jotka eivät tee minulle hyvää. Ei minun mielialani ole muuttunut mihinkään vehnää välttämällä, joten sama se on syödä sitä. Minähän haluan muutenkin vain kuolla nuorena. Mitä järkeä on syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa, jos haluaa kuolla nuorena??? Toisaalta... eikös masentuneet ole muutenkin ristiriitaisia ihmisiä? Ei minun tarvitse olla looginen.

Keskittymiskykyni on taas mitä sattuu... En pysty edes kirjoittamaan tätä tekstiä kerralla, vaan hypin vähän väliä muilla sivuilla. Elävä kuollut viettää aurinkoista kesäpäivää sisällä. Missä muuallakaan.

Olisinpa edes oikeasti tuskainen.... en osaa sitäkään. Minulla on juliste maalauksesta "Huuto". Sellainen olo minulla on kuin siinä kuvassa. En vain osaa tuntea enkä ilmaista sitä mitenkään. Se ei tule ulos. Siksi minä en parane. Se ei tule ulos. En osaa ilmaista itseäni. En pysty.

Se ei ole sallittua. 

Äitini ei sallinut tunteiden ilmaisua eikä sitä salli tämän blogin lukijatkaan. Kaikki neuvovat minua olemaan positiivinen ja etsimään hyviä asioita elämässäni. Ei saa olla masentunut. Pitää olla iloinen. Niin minä sitten naurahdan ihmisten puheille enkä saa pahaa oloa purettua. Minun pitää teeskennellä ja teeskennellä ja teeskennellä. Ei ole sallittua olla pahalla tuulella.  Niin minä sitten kuolen taas lisää. Olemalla jotain, mitä en ole. Sisälläni on huutoja, jotka eivät tule ulos.