Ehdin jo harmittelemaan, että en pääsekään vaeltamaan tänäkään vuonna koirien kanssa, kun olen töissä. Viime vuosi kaatui (kirjaimellisesti!) siihen, että kaaduin vetolenkillä ja solisluuni murtui. Avustettavani oli kuitenkin hakenut virkistyslomalle jo syyskuulle ja pääsikin sinne. Sitten hän onnistui vielä löytämään sinne avustajan, joten saan yllättäen taas yhden viikon vapaata. Avustettavani lähtee tämän kuun lopussa kahdeksi viikoksi lomalle, mutta se on vähän aikaista vaellukselle enkä voi viedä kissojani hoitolaan, kun ne eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja toiselle rokotukselle.

Pitäisi tehdä kaikenlaista, mutta ei huvita oikein mikään. Yritin korjata itse potkupyöräni jarruja, mutta en onnistunut. Tänään olisi ollut tarpeeksi viileää käydä vetolenkillä, mutta ilman jarruja en lähde. Olen aika pahalla tuulella. Pitää saada pyörä jonnekin korjaamolle. En vain löydä yhteystietoja mistään, kun en tiedä firmojen nimiä. On pakko mennä paikan päälle pyörän kanssa. Plääh, kuinka hankalaa. Jatkuvan sateen takia en voi nurmikkoakaan leikata. Tympäisee.