Mua on ruvennut ärsyttämään monien laulujen sanoitukset. Jesse Kaikuranta laulaa, että "vie mut kotiin" ja "laita mun pää ja sydän paikoilleen". Näissä ja muissa samantyyppisissä sanoituksissa on viestinä se, että toinen ihminen ja rakkaus parantaa kaikki haavat. Ei siis oteta vastuuta omista tunteista ja haavoista, vaan jonkun muun pitää ne parantaa.

Tuollaiset tunteet toki ovat luonnollisia, mutta valitettavasti elämässä ei käy niin. Ihmiset helposti ihastuvat tällaisiin teksteihin ja uskovat niihin. Se kuulostaa hyvältä. Liian hyvältä, koska se ei ole totta. En ihmettele yhtään, että ihmiset menevät pikaisesti naimisiin ja eroavat nopeasti, kun taustalla voi hyvinkin olla epärealistiset haaveet rakkauden kaiken parantavasta voimasta.

Rakkaus ei paranna mitään. Ihminen voi sen sijaan parantaa itseään melkoisesti.

Olen kärsinyt aknesta 20 vuotta. Tänä kesänä se on alkanut helpottaa. Olen aivan varma, että gluteiiniton ruokavalio on siihen vaikuttanut. Muutama uusi finni johtuu ihan varmasti siitä, että olen syönyt ruista tai vehnää suunnilleen kerran kuukaudessa. On ollut vaikeaa olla täysin gluteiinittomalla linjalla, kun en ole ollut aivan varma siitä, että sen on minulle tarpeen. Unentarpeeni on vähän vähentynyt ihan vain sillä, että olen joutunut nousemaan aamuisin ajoissa ylös. Nukkuminen on lisännyt nukkumista. Hereillä oleminen sen sijaan on lisännyt hereillä oloa. Nukun minä edelleen 9-10 tuntia, mikä on liikaa, mutta on se parempi kuin 12 tuntia. Kukaan muu ei olisi voinut tehdä näitä asioita minun puolestani.