Koulunpenkille palanneille lapsille ja nuorille: Jos huomaat jonkun yksinäisen, joka joko jää syrjään tai tekee töitä saadakseen ystävän, jonkun jota kiusataan, jonkun joka ei pukeudu viimeisimpien muotivirtausten mukaan, ole ystävällinen ja tee jotain!!

Tervehdi häntä, juttele hänelle tai ainakin hymyile ystävällisesti käytävällä tai koulun pihalla kun kohtaatte.

Et voi tietää millaista hänellä on koulun ulkopuolella, millaista pahaa oloa hän saa kärsiä esimerkiksi kotonaan.

Ole rohkea, hyvyytesi voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen jonkun yksinäisen tai kiusatun koko loppuelämään.

Kopioithan tämän vastustaaksesi koulukiusaamista!

Tuli kyyneleet silmiin, kun luin tämän tekstin facebookista. Minulla on tasan kaksi valonpilkahdusta kouluajoilta, kun joku huomasi minun hätäni. Toinen oli saman luokan poika, joka kysyi minulta, miksi en koskaan hymyile. Toinen oli ruotsinopettaja, joka huomasi poikien kiusaavan minua ja kysyi, että tarvitsenko apua. Mitäpä kiltti Tiina siihen olisi muuta vastannut kuin, että ei. Kyllä minä pärjään. No, olin tietysti väärässä.

Kaksi ihmistä oli rohkeita ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.