Mulla on tällä hetkellä rahatilanne erinomainen parin työviikon ansiosta. Eikä siinä vielä kaikki. Keva lähetti kirjeen koskien ensi vuoden kuntoutustukea. Minulla tulee 5 vuotta kuntoutustuella täyteen, joten saan tukeen 22%:n kertakorotuksen. Ihan älytöntä! Mun piti tuijottaa kauan niitä lukuja ennen kuin tajusin. Miksi juuri nyt, kun en tarvitse? 

Ensin ajattelin, että en ansaitse enempää ilmaista rahaa. Minulla maksetaan siitä, että olen vaivainen ja sairas, mutta olen tähänkin asti tullut toimeen. Kaksikymmentäkaksi prosenttia yhtäkkiä lisää on paljon, koska tukeni ei ole mikään minimisumma muutenkaan. Tietysti tämä olisi hieno juttu, jos olisin minimituilla kituuttava. Heille tämmöinen sääntö on varmasti tarpeen. Ei kuitenkaan minulle! 

Sitten tein päätöksen: käytän sen ylimääräisen rahan itseni työkuntoiseksi saamiseen. Niin sen pitää mennä. Oikeastaan minua vaivaa tällä hetkellä lähinnä saamattomuus. Voisin aloittaa ominpäin jo ryhtiliikkeen. Alan tekemään joka päivä vaikka tunnin pari jotain järjestelmällisesti. Ensin joulusiivousta, sitten lisää siivousta ja mitä tässä nyt keksiikään. Niin, vielä enemmän törkyjen siivousta. Tavaroita kirpputorille nurkista pölyä keräämästä. On täällä tekemistä! Nyt vain teen itselleni työlistan ja "työpäivän". Esim. klo 13-15 siivousta naamakirjassa istumisen sijaan. 

Sitten etsin toimintaterapeutin, joka saa auttaa pääsemään eteenpäin. Tai ihan ensimmäiseksi soitan mielenterveystoimistoon, jos psykologilla, joka asioitani "hoitaa", olisi jotain vinkkiä antaa. Olen minä vielä kuitenkin luultavasti ehkä masentunutkin... En oikeasti tiedä, olenko. Saatan ollakin tai saatan olla olemattakin. Kun sitä ei ole tullut ajateelleeksi pitkään aikaan, niin olisiko se sillä kadonnut? 

Töihinmeno vakituisesti tuntuu kuitenkin ajatuksena mahdottomalta. Kaukainen ja inhottava ajatus suorastaan. Minä tavoittelen jotain, joka tuntuu vastenmieliseltä. Toisaalta en halua olla kotonakaan lopun ikääni, toisaalta en halua olla töissäkään muuta kuin pienen hetken. Kyllä kai se kertoo siitä, että en jaksa tällä hetkellä muuta kuin sen hetken töitä. Innostus ja palo töihin pitäisi saada palaamaan, jotta olisin oikeasti terve. Siihen on vielä pitkä matka.