Tänään on niin kuuma.... liian kuuma. Tuli melkein pää kipeäksi, kun kävin aamukävelyllä koirien kanssa vaikka oli hattu päässä ja aurinkolasit. Onneksi huomiselle luvataan jo selvästi viileämpää ja myös koko viikon jatkuu helpottava viileys. Siitä tuli mieleen, että voisi tehdä jonkun päiväreissun koirien kanssa. Olen sellaisesta jo pitkään haaveillut. Piti viime syksynä tehdä joku yön yli reissu lähiseudun vaellusreitillä. Se jäi tekemättä, kun kaaduin ja mursin solisluuni. Ehdin silloin ostaa pienen kevyen teltankin, kun edellinen meni rikki.

Toisella koiralla on oma reppu, jossa se voisi lopultakin kantaa jotain. Tähän asti olen sitä kokeillut vain tyhjänä. '

En oikeastaan tiedä, miksi jaksan vaivautua koirien kanssa touhuamiseen. Miksi en vain jää kotiin? Juoksenko vain karkuun ajatuksiani? Samanaikaisesti olen ajatellut vähentää koirien kanssa reissamista toisten ihmisten seurassa. Tekee mieli olla vain itsekseni. Yksinäiseltä minusta tuntuu joka tapauksessa. Koirista puhuminen ei ole sama asia kuin toiseen ihmiseen tutustuminen. En minä tunne noita koiraihmisiä. Sitäpaitsi haluan muutenkin vältellä erästä ihmistä, johon olen ihastunut. On niin tympeää nähdä ihmistä, jota kohtaan on tunteita ja joka ei niihin vastaa. Oikeastaan se on musertavaa. Ihan kauheaa. Miksi en voi ihastua toiseen ihmiseen? Tätä on kestänyt jo puolitoista vuotta ja minä en jaksa.

Yritin kahdesti soittaa serkulleni, mutta hänen puhelimensa on pois päältä. Tuli yksinäinen olo. Rupesin vähän siivoamaan, kun ei oikein huvittanut mikään. Ei sitä kyllä kukaan muu kuin minä huomaisi!

Eikös tänään ole helluntai ja tämän päivän jälkeen on "varmasti" lopun kesää yksin? Hyvä niin.