Nyt vasta alan ymmärtää, miten paljon kissaan voi sitoutua. Itse asiassa olen tottunut viettämään Miinan kanssa enemmän aikaa kuin koirien kanssa! Nyt olen eksysissä, kun minulla on monta tuntia, joiden aikana ei enää tarvitse olla Miinan kanssa. Vähän väliä mielessä vilahtaa jokin Miinaan liittyvä asia. Mitä se tekee, olenko antanut ruoat, kaupassa ehdin miettiä tarvitseeko kissanruokaa ostaa ennen kuin muistan.

Olen viime viikkoina itkenyt niin paljon, että sain lopulta silmätulehduksen! Molemmat silmät kutisevat aivan järjettömästi, kun antibioottitipan vaikutus lakkaa. Samasta pullosta annoin Miinallekin muutaman päivän kuurin.... Hyvin toimii minullakin, vaikka päiväykset on mennyt ajat sitten.

Vaikka suru ja ikävä on kova, niin masentunut en ole. Voin jossain mielessä jopa erinomaisen hyvin, vaikka olenkin hajamielinen ja keskittymiskyvytön. Lupasin Miinalle, että minä pärjään. Miinan täytyy saada levätä rauhassa huolehtimatta minusta. Miina on ollut elämäni tukipilari viimeistään siitä asti, kun se esti minua tappamasta itseäni. Kuolemansa jälkeen Miina on sitä vieläkin voimakkaammin. Enkelini on ja pysyy luonani. (onhan se vielä fyysisesti pakastimessani.... )