Miinalla ei ole kaikki hyvin. Viime viikon se oli vaisu ja syömätön. Pari päivää se on saanut kipulääkettä ja piristynyt lähes ennalleen. Miinan toinen silmä näyttää liian suurelta. Sillä saattaakin olla siinä glaukooma, minkä johdosta lähdemme huomenna silmiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Jokin tekee Miinan kipeäksi ja minä haluan tietää mikä se on. Isoilla toimenpiteillä en halua kultaani kiusata, mutta jos sillä on jotain hoidettavissa olevaa vaivaa, niin luonnollisesti se hoidetaan.

Sanomattakin on selvää, että itken joka ilta Miinan tulevan menettämisen johdosta. Ehkä olen tyhmä, kun en osaa nauttia riittävästi näistä päivistä... Vielähän se mulla tuossa on. Olen melko varma, että ensi talvena Miinaa ei enää ole. Ajatus on lamaannuttava. Miina on mulle kaikki kaikessa. Paras ystäväni.

Pelottaa.