Näen hirveän harvoin unia, jotka muistaisin. Nyt olen viime aikoina nähnyt peräti kaksi unta, jotka muistan. Hyvähän minun on uneksia, kun nukun taas enemmän ja enemmän. Tänä aamuna heräsin vasta 11 aikaan. Ihan kauheaa. Koko päivä on oikeastaan jo pilalla.

Ensimmäisessä unessa nousin junaan. Se oli siitä poikkeavaa, että yleensä näen unia, joissa en ehdi junaan ollenkaan. Minulla on usein sarjalippu loppunut ja juoksen kiireessä ostamaan uutta tai yritän saada leimattua vielä sen täyden lipun. Tällä kertaa olin junassa, mutta en meinannut päästä omaan vaunuun. Vaunujen väliset ovet liikkuivat nopeasti edestakaisin silmieni edessä. Epätoivo meinasi iskeä, mutta jotenkin sain kuin sainkin liikkuvan oven kohdallani auki. Tosin ovia oli aina kaksi peräkkäin ennen kuin pääsin eteenpäin, mutta jälkimmäinen ei liikkunut. Kulkiessani eteenpäin ovet avautuivat aina vähän helpommin eivätkä ne enää liikkuneet niin paljon kuin ensimmäinen.

Viime yönä tai oikeastaan tänä aamuna näin unta, jossa olin koirani kanssa metsästyskoirakokeissa. Ensin olimme hirvenhaukkukokeissa, jotka olivat kaksipäiväiset. Toisena päivänä nukuin pommiin enkä mennyt paikalle ollenkaan. Toiset kokeet olivat linnunhaukkukokeet. Nekin olivat kaksiosaiset, tosin samana päivänä. Ensimmäisessä osiossa minun alueeni oli kaupungissa, joten en voinut ampua lintuja, vaikka niitä oli. Muut (miehiä) saivat hyvät alueet ja pystyivät ampumaan paljon lintuja. Toisella kierroksella minäkin sain metsäalueen ja pystyin ampumaan lintuja. Juoksin saaliini ja koiran kanssa maaliin, jossa koiralleni annettiin verta palautusjuomaksi veteen laimennettuna. Saimme AVO2-tuloksen! En tosin tiedä, että saiko koirani vai minä tuon tuloksen. Hauska uni kuitenkin.