Sain uuden idean ja pahaa pelkään, että siitä tulee taas paha mieli. Mietiskelin taas kerran jotain osa-aikaista työtä ja nyt löysin työkkärin sivuilta naapurikunnan puolelta parikin paikkaa henkilökohtaisena avustajana. Toisessa oli 30 h/kk ja toisessa 50h/kk. Kääk. Minähän olen tietysti niin hullu, että soitan ja jos kelpaan, niin lähden kokeilemaan. Huvittavaa, että itsekin olisin melkein sellaisen avustajan tarpeessa ja silti olisin muka halukas avustamaan toista ihmistä!

Voin vaan kuvitella jo, kuinka mulla jää omat kotityöt täysin tekemättä, kun en enää jaksa. Tietysti on pieni mahdollisuus, että vaikka piristyisin toisen ihmisen seurasta... Tähän asti tosin tätä ihmettä ei ole minulle suotu. Toisten ihmisten seura on lähinnä väsyttänyt. Tällä viikolla olo on ollut muutenkin aivan kauhean tahmea. Onnistuin jopa ylittämään tilini, kun en jaksanut tarkistaa ennen ostoksille lähtöä, paljonko on rahaa. Tyhmää. Sen vuoksi juuri haluaisinkin taas ansaita vähän ylimääräistä. Miten tekisin sen ilman, että tulee kyllästyminen ja väsyminen?

Pakko se vain taas yrittää, kun kerran lankesin suunnittelemaan. Uusien asioiden keksiminen tietyllä tapaa itsessään piristää. Kai se on toivo, joka pilkahtelee näissä ajatuksissa. Pieni toivo siitä, että saisin enemmän aikaan. Pieni toivo siitä, että ansaitsen ihmisarvoni tekemällä työtä. Se on huono tie. Niin ei saisi tehdä. Ilmankos mun työhön meno on tähänkin asti väsyttänyt. Ei arvoa voi ansaita. Rahaa vain. Ehkä tämä on sittenkin huono ajatus.