Eilisen kirjoituksen jälkeen inhosin itseäni. Inhosin saamattomuuttani ihan yksinkertaisissa asioissa. Ryhdistäydyin sen verran, että tein listan tämän päivän hommista. Ei siitä tullut niin pitkää kuin pelkäsin. Saunalahdelle jo soitin ja sain vähän hyvitystä, kun valitin mokkulan toimimattomuudesta. Pyykit pesin. Siinäpä se. Tuli nimittäin sen verran sähköpostia, että niihin vastaaminen vei voimat. Nyt vain oottelen ruokaa. Ehkä sen jälkeen voin taas jatkaa listan töiden tekemistä. Jotain varmasti jää. Päivä loppuu ennen kuin kaikki on tehtynä. Inhoan hitauttani ja tätä surkeutta. Inhoan sitä, että Saunalahden ihminen luuli, että en käytä puhelinliittymääni, koska puheluita oli alle eurolla. Kelle minä muka soittaisin?